Miltä suomalainen muotoilu näyttää ruotsalaisin silmin?

Ruotsalaisen kuraattorikaksikon Daniel Golling ja Gustaf Kjellin näyttely Paluu nykyisyyteen (31.1.-16.9.2018) avautuu ensi tiistaina Designmuseon kokoelmanäyttelyn Vaihtuvassa tilassa. Kuraattoriduo on tunnettu Summit-verkkoalustasta, jonka puitteissa he tuottavat niin näyttelyitä, kirjasarjaa kuin podcast-keskusteluja ajankohtaisesta muotoilusta. Nyt nähtävässä Designmuseon näyttelyssä he kertovat pamfletin omaisesti suomalaisesta tuotemuotoilun historiasta, joka kerran oli heidän mukaansa edelläkävijä alallaan, mutta joka nyt tuntuu kärsivän jonkinasteisesta pysähtyneisyyden tilasta.

Kuraattorikaksikko Daniel Golling ja Gustaf Kjellin näyttelyn keskeinen viesti on, että suomalainen nykymuotoilu on hukannut kansallisen muotokielen: Muotokieli on hukkunut, koska nykymuotoilu nojaa tekemisissään liikaa menneisyyteen, eikä pysty riittävästi uudistumaan. Maailma on muuttunut, mutta edelleen lähes kahdeksankymmentä vuotta vanha puujakkara ja yhtä vanha lasimaljakko edustavat monelle suomalaista muotoilua. Menneisyyden ikonisiin muotoilutuotteisiin takertuminen synnyttää Gollingin ja Kjellin mielestä vaikutelman toistuvasta nostalgiamatkasta menneeseen, jossa uutta edustaa vain tutuissa esineissä vaihtuva väri.



”Suomalaissuunnittelijoiden tulisi seurata kansainvälisiä vaikutteita”

Kuratoidussa näyttelyssään Golling ja Kjell kartoittavat muotoiluesineiden kautta onnistuneita esimerkkejä suomalaisesta tuotemuotoilusta, jotka voisivat toimia mallina myös tämän hetken muotoilijasukupolvelle. Nykymuotoilun suunnannäyttäjiä heidän mukaansa ovat olleet niin kolmekymmentäluvulla syntynyt Artek, muovin maailmanlaajuiseen voittokulkuun oman vastauksensa tarjonnut Iittala kuin yhteiskunnan digitalisoitumisen keskelle syntynyt Snowcrash sekä 2010-luvulla syntynyt One Nordic Furniture Company.

Näissä esimerkeissä ulkomaiset trendit ja tyylisuunnat ovat sekoittuneet kotimaisiin materiaaleihin ja suunnitteluosaamiseen synnyttämällä niiden pohjalta ainutlaatuisen kokonaisuuden. Esiin nostetuissa tuotteissa näkyy myös vahva yhteistyö suunnittelijan ja yrityksen välillä. Yhteistyön seurauksena on syntynyt innovatiivisia, kiinnostavia ja parhaassa tapauksessa aikaa hyvin kestäviä esineitä sekä huonekaluja.

Paluu nykyisyyteen -näyttelyssä nähtävät muotoiluesimerkit antavat Gollingin ja Kjellinin mukaan hyvin vastauksia siihen, mitä ominaisuuksia tarvittaisiin suomalaisen muotoilun katseen kääntämiseksi jälleen nykypäivään: Muotoilijan on hyvä hakea historiasta inspiraatiota ajattelulleen, mutta ei itse muotokieleen. Kansainvälisiä virtauksia ja vaikutteita tulee seurata uteliaana ja soveltaa niitä omiin lähtökohtiin sopiviksi.